Google

tiistaina, maaliskuuta 21, 2006

Tursakkeesta prinssiksi

Nyt se alkaa !!!! Nimittäin Tyynen iltasatu pötpyri. Ensimmäisenä on vuorossa kertomus possusta, josta tuli melkein oikea prinssi.

Olipa kerran porsas (haiseva, turvonnut ja aivan tajuttoman ruma), joka kävellä tallusteli apaattisena eteenpäin. Saapui sitten sysimetsän reunaan ja pienen pelonväristyksen saattelemana työntyi eteenpäin. Jo vain häämötti jotain kimmeltävää synkeän metsän puiden takaa. Se tarinoista tuttu lampihan se siellä kimmelsi räsymaton kirkkain värein. Ja eikun porsas rantaan. Tässä Tyyne vähän oikoo, koska porsaalla on hirvittävän huonossa kunnossa olevat polvet (suvussa muillakin), eikä Tyyne viitsi lisätä tällaisen raajarikon tuskaa edes juoksuttamalla turhaan tarinassa. No lammen toisella puolella kohoaa aivan upea linna (tarina sijoittuu ilmeisesti rannikkoseudulle, koska siellä maa kohoaa ja linna sen mukana). Porsas töllistelee linnaa kärsä avoinna ja lammen kiertäen saapuu linnan portaille. Kuningaspa tietenkin on possua vastassa (luulee ilmeisesti kosimaan tulleeksi prinssiksi). Saat prinsessan puolisoksesi, jos taltutat ilkeän louhikäärmeen, örisee kuningas. Porsas ei kummemmin välitä prinsessasta, mutta tallustaa kumminkin lohikäärmettä tapaamaan. "Olenko mielestäsi louhikäärme vai lohikäärme?" lohikäärme kysyy ensitöikseen porsaalta. Porsaan mielestä on naurettavaa käyttää niin vanhahtavaa nimitystä kuin louhikäärme. Tästäpä louhikäärme (oups..), siis lohikäärme ilahtuu kovin ja pyytää porsasta oikomaan kaikista tietolähteistä termin oikien. Sadussa tämäkin on mahdollista ja porsas tekee työtä käskettyä. Lohikäärme tulee niiiiiin iloiseksi, että talttuu välittömästi. Voidaan siis sanoa, että porsas taltutti lohikäärmeen. Eipä sitten muuta kuin prinsessaa omaksi vonkaamaan ! Kuningas on sitä vanhaa tarinoista tuttua rotua, joka vaatii vielä lisätehtäviä, ennenkuin prinsessa mukaan lohkeaa. Nyt on sitten hypättävä seipään maailman ennätys ! Näin ne kuninkaatkin tarinoissa kehittyy, ennenhän piti taistella jättiläisten kanssa. Porsas painelee reippaasti radalle ja ottaa seipään sorkkiinsa. Kuningas peijooni on kaikenkukkuraksi voidellut seipään benecolilla (kuninkaan kolestroliarvot kohonneet, kertojan huomautus). Eihän se rasvattu seiväs sorkissa pysy. Mutta silloin astuu kaveriksi muuttunut lohikäärme kehiin ja hönkäisee tulipallon porsaan pekoniin. Porsas haistaa käristyvän kankun hajun ja myös tuntee hillitöntä kipua (perheen pienimmille tiedoksi: taruporsasta ei vahingoitettu tarinan aikana !). Kipu saa porsaan pomppaamaan ilman seivästä yli kymmenen metriä korkealle ja koska seiväs unohtui eka kerralla, toistaa homman seipään kanssa. Jokohan nyt tarttuu prinsessa mukaan ? Eipä tietenkään. Vuorossa on kolmas koettelemus: vallihauta on tyhjennettävä krokotiileistä. Silloin porsaan maha menee ihan kuralle hillittömästä pelosta. Lieju valuu tietysti vallihautaan ja saa aikaan krokojen pakokauhun omaisen paon muille maille. Tästäkös kunkku innostuu ja menee oikopäätä uiskentelemaan vallihautaan, jonne ei ollut ollut (tautofonia) menemistä vuosiin. Nyt pitää jo prinsessan tulla omaksi, muuten tarina saa inhan käänteen. Kunkku kömpii vallihaudasta ja haju on muuta kuin mummon muusissa. Porsas vähän aluksi kavahtaa appitarjokasta, mutta suostuu lopulta. Prinsessa napsauttaa suukon porsaan kärsään ja PIM, porsas muuttuu itäsuomalaiseksi pientalonpojaksi, siis prinssiksi. Yksi pikku seikka tosin jää muistuttamaan possuna olemisesta; housuun jää pömpöttämään melkoisen kippurainen ja näyttävä saparo. Siihen päättyi tämä lätinä. Tyyne käy vielä puuteroimassa rupisen nokkansa ja sitten tutumaan.

0Kommenttia:

Lähetä kommentti

Linkit tähän kirjoitukseen:

Luo linkki

<< Home