Tarinan alkuja

Jokainen, joka kertoo lapselleen iltasatuja, tietää luomisen tuskan. Jos tarina on järjestysluvultaan pitkälle yli 400:n, voivat olla ns. normialoitukset tarpeen. Tyyne ojentaa tässä teille ryhmyisen kätensä ja laittaa esille muutamia perusaloituksia:

1. Olipa, olipa kerran...
2. Pieni paaperoinen saapui äkkiä sysimetsän reunaan...
3. Sattuipa niinä aikoina, jolloin virtahevot muuttivat suurina laumoina...
4. Muuuhhh, muuuhhh, karjui pelottava peikko ja ravisti vaivaiskoivua...
5. Suuren linnan raunioilla välkehti kissankulta kutsuvana...

nämä siis tilanteisiin, joissa nukahtaminen on lähellä.

Sitkeimmille:

1. Eduskunnan hiljaisilla käytävillä raahusti köyryinen...
2. Matematiikka on tieteenä varsin mielenkiintoinen...
3. Äiti/Isä (puolikkaat myös) kertoo nyt omasta lapsuudestaan hauskan tarinan...

Toivottomat:

1. Kerroppa nyt, mitä tänään tapahtui koulussa...
2. Sinä voit kertoa ihan vapaasti kaikista ongelmista....


Kaikki tarinat sitten loppuvat samalla tavalla: zzzzzZZzzzzZZZzz